Olen lähtenyt mukaan Indiedaysin Asus-katumuotikuvakilpailuun, jossa 18 Indiedays -ja Inspiration bloggaajaa kisaavat parhaasta tyylistä! Oma kuvani “Afroditen auringon alla” plus tietysti muut tämän postauksen kuvat on napattu lomareissullamme Kreikassa. Ihastuin tuohon Zaran vaaleaan maximekkoon, tiesin heti sen nähtyäni, että minun on saatava se itselleni.  Tyylini on  tosi simppeli ja rento, mutta mielestäni kuitenkin jollain asteella naisellinen. Arkena pukeudun mahdollisimman mukavasti ja käytännöllisesti. Mitä muuta oikeastaan voisinkaan, heh! Kuvitelkaahan minut nahkahameessa ja koroissa kun taiteilen tuolla hiekkalaatikolla kakkuja ja puhaltelen saippuakuplia?! Taidan olla koko kilpailun ainoa mamma muuten..!

 

Jos pidätte asustani niin sitä pääseepi äänestämään täällä.

 

Mekko ja jättikassi/Zara – kengät/Ugg Australia (Footway giveaway) – farkkutakki/Lindex – kello/Michael Kors – korvakorut/Marc Jacobs

 

Muotikuvakilpailu jakautuu kahteen osaan. Alkukilpailu (eli olisko ne sitten “karsinnat” :P) kestää kolme viikkoa ja joka maanantai kilpailusivulle päivitetään kuuden uuden bloggaajan kuvat. Finaaliin pääsee teidän äänestämänä  jokaisen viikon voittaja ja vielä toiset kolme bloggaajaa valitsee Indiedaysin ja Asusin raati. Yhteensä kuusi bloggaajaa jatkaa siis finaaliin ja muotikuvauksiin, jonka jälkeen pääsette taas äänestämään! Lopullisen voittajan valitsee Asus ja Indiedays yhdessä, voittaja saa (maineen ja kunnian lisäksi) palkinnoksi Asus Transformer Book THX300:n (arvo 1399 e), samanlainen huikea kone arvotaan myös kaikkien katumuotikuvia äänestäneiden kesken. Jos tahdot mukaan arvontaan, niin äänestä omaa lemppariasi täällä.

 

-Maj

 

 

Eilen juhlistettiin Satakunnankadulla 2-vuotiasta Kampaamo Profia, paikalle oli henkilökunnan lisäksi kutsuttu putiikin asiakkaita. Olipas muuten hauska törmätä vanhoihin (ja uusiinkiin) tuttuihin, terkkuja vaan! Illan ohjelmassa oli rentoa seurustelua, pientä naposteltavaa, boolia, Martini-drinkkejä ja ylläriesiintyjä. Kampaamon henkilökunta sai myös tunnustusta ja kiitosta työstään

 

Ylläriesiintyjä RudiRokin show oli sekoitus beatboxausta, huumoria ja vatsastapuhumista, ennen kaikkea se oli superhauska! Jengi nauroi ihan kyyneleet silmissä, myös allekirjoittanut :)

 

  

Bongasin yhdet illan söpöimmistä ja kiinnostavimmista hiuksista :) Kuinka tietoinen sitä onkaan omista hiuksistaan kampaamon bileissä? Erittäin, etenkin jos ne sattuvat olemaan vähän sinnepäin.

 

Ihanat Pekka ja Elisa.

 

 

Toinen Profin omistaja on Jaana, hänet tunnistaa tuosta täydellisen punaisesta kuontalosta. Huokailen ihaillen aina rohkeiden hiusvärejen ja mallien perään,  kun omat hiukseni ovat niiiin tavalliset. Kenties jonkun mielestä vähän tylsät, mutta toisaalta viihdyn näin.

 

Rodokselta ostetussa mekossa mentiin, mukavuussyistä valitsin jalkaani Uggin kiilakorot. Tuota mekkoa tulette vielä näkemään huomisen postauksessa enemmänkin ;)

 

Iloiset ja värikkäät Profilaiset.

 

Niin mukavan rennot ja jotenkin täydellisen onnistuneet bileet, vieraat viihtyivät paikalla aina viimeiseen saakka. Kiitos mukavista juhlista ja onnea vielä upealle 2-vuotiaalle Profille!

 

-Maj

 

 

Niin, väitetään, että Rodoksella on 300 aurinkoista päivää vuodessa ja näin ollen nopsasti (matikkanerona) laskeskelin, että vähemmän aurinkoisia päiviä on vain 65 :D Mitenköhän meillä täällä Suomessa? Oman reissumme ajankohtaan sattui about kolme kaatosadepäivää :D Ei hätää, sillä superlapsiperhehotlalta löytyi sisäuima-altaat, Bamse & co., leikkipuistot ja varmaan ilman niitäkin tekemistä olisi riittänyt. Yksi tuttuni kutsuu näitä hotelleja vähemmän kauniisti bamse-helveteiksi, hah!  Meille Atlantica Aegean Park oli oikein toimiva ratkaisu nyt ja varmaan vielä muutaman vuoden ajan tästä eteepäinkin. Lasten ehdoilla on tässä elämäntilanteessa mentävä, joten olin tosi iloinen Bamseista ja muusta perheen pienimmille suunnittelusta kivasta.

 

Minä olen sellainen vilukissa, että olen melko helposti kaivamassa itselleni pitkähiaista päälle. Lapsemme olisivat vaan uineet ulkosalla keleistä viis, mutta siinä vaiheessa kun huulet ovat siniset ja kroppa tärisee niin on aika hommailla jotain muuta.

 

Jos kotihotskuhuoneessa oli tylsää Rebekka livahti siskoni ja hänen miehensä hotellihuoneen ovelle koputtelemaan “Kopkop, tiedän Petu että oot siellä, avaaovi!!  Nyt ei nukuta” :D Minkäs teet?

 

Iskä raapii päätään ja mietiskelee, että minne seuraavaksi mentäisiin.

 

Hotellilla oli sellaisia vähän niinkuin “iltapäiväkerhoja”, joissa oli kaikenlaista toimintaa ja joihin lapsi jäi ilman vanhempia, mutta en tutustunut niihin sen tarkemmin, kun ei viety Rebekkaa sinne. Tosin Rebe ja Sam (btw työnsi päänsä läpi aidan raoista) kuikuilivat tosi kiinnostuneena aidan takaa “kerholaisia” ja Rebekka kyseli, että voiko hän osallistua. Ehkä vähän isompana sitten?

 

Siellä pellen takana ne kerhon portit näkyvätkin.

 

Pelle kävi hauskuuttamassa allasalueella lapsia, jonka jälkeen nakerot jonottivat kiltisti jonossa miekoiksi naamioituja ilmapalloja.

 

Alueen leikkipuisto oli kova hitti. Siellä tehtiin ihan niitä samoja juttuja kuin kotonakin, keinuttiin ja laskettiin. Uudestaan ja uudestaan <3

 

Tekemistä ainakin siis riitti tosi kivasti, satoi tai paistoi, tosin oikein kovan kaatosateen aikana ei oikein voi tehdä yhtään mitään ulkosalla, mutta jos ei satuta olemaan päikkäreillä niin sitten voi suunnata sinne sisäuimiksille? Illallisen jälkeen alkoi vielä about kasin tai ysin aikaa musiikkiesitys tai muu show, josta vähän vanhemmat lapset tuntuivat olevan “vähän” innoissaan. Esiintyjät ottivat muksut mukaan lavalle tanssimaan ja laulamaan, ihan fiiliksissä ne siellä bailasivat.

Toisaalta (ristiriidassa kaiken kanssa) olen myös sitä mieltä, että pienet lapset eivät paljoa tarvitse viihtyäkseen, yksinkertaisetkin jutut ova ihmeellisiä pienille. Aikuisen mielestä tylsän ja tavallisen näköinen liukumäki saattaa olla pienelle viikon kohokohta, maailman paras asia, se ainoa asia mikä jää koko reissusta mieleen. Ehkä me vanhemmat olemmekin niitä, jotka kaipaavat sitä vaihtelua lapsia enemmän? Hotellivalinnan syyt voi myös olla siinä, että on helpompi on olla keskellä samanhenkistä porukkaa (tarkoitan sitä kun kukaan ei tuijota pahasti kävellessäsi pois altaalta kahden venkoilevat ja täyttäkurkkua kiljuvan lapsen kanssa) ja käytännön asiat on tehty suurissa lapsiperheille suunnatuissa hotellikomplekseissa mahdollisimma vaivattomiksi kaikille.

 

-Maj

Ai miten ihana hellepäivä täällä Tampereella tänään on ollut! Huomiseksi luvassa tosin sadetta, buu! Palataan kuitenkin takaisin vielä hellelukemiin ja viime sunnuntaihin, jolloin pojat ylättivät minut ja äitini  (äitienpäivä!) vuokraamalla pikkubussin käyttöömme. Huristeltiin ensimmäisenä Lindokseen (Rodoksen itärannikolla) tutkiskelemaan mestoja ja ihailemaan maisemia. Sokkeloiseen rakennelmaan porotti suoraan aurinko, joten lämpöä riitti erittäin mukavasti. Turistirysässä oli vierivieressä kojuja ja lapsilla paljon ihmeteltävää. Samuel irvisteli hassusti koko ajan, mulla ja siskolla teki pahaa aasien puolesta, jotka käppäilivät rappusia pitkin kantaen selässään turisteja. Lindos on kokemisen arvoinen paikka ja maisemat hivelivät ainakin minun silmiäni. Pienen kiertelyn jälkeen suuntasimmekin rannalle nauttimaan helteisestä päivästä.

 

Tarjolla oli kaikenlaista laidasta laitaan. Saatavilla oli ihania sandaaleita, käsitöitä, keramiikkaa, koruja eli perusturistikamaa ja joitain helmiä seassa NIIN plus erittäin hyvää appelsiinimehua ;)

 

Samppiksen reissuilme; hassu virnistys kasvoilla 24/7 ihan tunnetilasta riippumatta.

 

En ostanut yksiäkään kenkiä. Oikeesti ehkä vähän harmittaa. Täytyy kysyä kamuilta tuliaisiksi ehkä yhtä paria, kun he lähtevät pian samaan suuntaan kuin me…

 

Peppe hoitaa!

 

Paikalliset jutulla.

 

Suosittelen kaikille Rodoksen reissaajille ehdottomasti auton vuokrausta! Pienen peruskärryn sai n. 30 eurolla, minibussista joutui pulittamaan vähän enemmän. Lastenistuinten vuokraus oli huimat  2 euroa kappale. Vuokra-autolla liikuttaessa on kätsää kun voi itse päättää aikatauluista, suunnitella reittinsä mieluisaksi ja mennä muutenkin ihan oman fiiliksen mukaan. Lindoksen rannoilta jatkoimme taas matkaa hotellistopin kautta kohti Rodoksen vanhaan kaupunkia. Lapset muuten saivat automatkoista kummatkin täydet 10 pistettä, sillä he a) nukkuivat tai b) istuskelivat rauhallisesti maisemia katsellen. Ja se ei ole yleensä meidän perheessä ihan normaali käytäntö ;)

-Maj