Käytiin vähän katselemassa Ikeassa vaihtoehtoja ja niitähän oli, huh! Keittiön lisäksi meille tulee ainakin sohva Ikeasta ja varmasti paljon muutakin pientä tai suurempaa “sälää”. Ei me oikeen edes tiedetä, että mistä pitäisi aloittaa, varmaan ihan pakollisista jutuista, mutta niitäkin on aika paljon. Kylppäriin tarvittais uutta peilikaappia ja valaisimiakin pitää hankkia, mutta ne ehtii sitten myöhemminkin…

“Annappa kun kummitäti hoitaa..” Kummit muuten nappasivat mukaan eilen kotiin lähtiessään maailman eniten huomionkipeimmän koiran eli Tepon! Tepsukka oli ollut kylässä tosi innoissaan “ainoana vauvana” ja käyttäytynyt hyvin herrasmiesmäisesti, ens kerralla taidan ujuttaa niille Rebekankin mukaan, haha:D

“Tää kävis meille jos näitä olis lyhyempänä…”

Tää sohva meille ehkä tulee, mutta mustana ja nahkaisena, grrr :D

Jenika tahtoo oman divaanin…

Ja Miika tahto ruokaa!

Miika mittaili ja Rebekka kirjoitti kaiken muistiin…

Syömisten ja tuumailujen jälkeen sitten siirrytiin sinne “raksalle”. Mitään ei lähtenyt vielä mukaan, eikä edes tilaukseen, Ikeastahan saa suurimman osan kamoista heti mukaan, mutta esimerkiksi sohvaa saattaa joutua odottelemaan.

Eipä siellä ollut paljoa kuvattavaa vielä.

Oviaukkoja on suurenneltu, kattoja maalailtu ja osassa seiniä on pohjamaalit.

Lastenhuoneessa!

Tämä huone on varmaan ihan ekana valmis ja kaikista eniten odotan, että pääsen sisustamaan juurikin tätä huonetta. Valkoista ja kirkkaita värejä tiedossa, luulisin…

Älkää pliis olko noin vakavia?

Hpfm! Ollaanko sitten typerillä ilmeillä mielummin?

Eka oma huone :)
Menee kyllä varmaan aika pitkään, että Rebekka alkaa leikkimään omassa huoneessaan.

Olipas tosi kivaa poistua hetkeksi kotoa jonnekin muualle kuin a) töihin, b) koiraa ulkoiluttamaan tai c) salille…

-M

Suku on paras vai miten se oli? Tänään vaarin lisäksi apuun riensivät Repsukan kummit. Mun serkku, Miika ja vaari remppailivat ja me ( Jenika, Rebe ja mä )pakkailtiin ja siivoiltiin kotona. Välillä ehkä unohduttiin vähän juttelemaan, mutta saatin me kaikenlaista aikaankin…

Kummitätskä valmisteli pikaruokaa Rebelle ja me tehtiin yhdessä salaattia kaikille.

Vähän oon nuhjaantuneena ja hei mites meidän kattaus ja toi perunakin on taas tuolla…?

Aika muhkeet setit, edellisestä ruokailusta olikin vierähtänyt 9 tuntia aikaa, joten nälkäkin oli sen mukainen…

Mulla oli kylppärissä kaksi peilikaappia survottuna täyteen kosmetiikkaa plus kaksi isoa vetolaatikkoa ja kaksi hyllyä kaapista. Eilen yöllä heitin kaikenlaisia jämiä roskiin aika ison muovipussillisen. Tollanen yks iso pahvilaatikko on täynnä kosmetiikkaa valmiiks pakattuna minigrippeihin ja muuta… Silti sitä tulee vielä toinen samanlainen, oh my. Meillä on niiin paljon pienempi kylppäri/wc tulevaisuudessa… Mitähän mä keksin?

Nämä jätin “käyttömeikiksi”

Kylppäri on nyt tosi hyvässä jamassa, hyllyt ja kaapit on jynssätty puhtaiksi ja kaikki mahdolliset irtokamat, joita en tarvi päivittäin on pakattu siististi tollasiin laatikoihin, joten ne on helppo kerätä pois, jes!

Keittiön kamoja ja olkkarin lipaston sisältöä on pakkailtu kans. Ehkä vähän juu hitaasti, mutta järjestelmällisesti. Rikkinäiset ja tarpeettomat kamat on heitetty pois. Ikkunalaudalla mulla on sellanen “ota tästä” laatikko kavereita varten, Jenika sitä jo tyhjensikin ilomielin ;) Kerroinko jo, että se oli eilen leiponut meitä varten pullaa? Tai sanoinko, että se hoiti Repsua koko ajan ja auttoi mua kaikessa mahdollisessa toisella kädellä? Entä muistinko sanoa, että olen enemmän, kuin kiitollinen? Taisin mä sen kertoa, mutta tulipa nyt vielä uudestaan sanottua. Sitä paitsi oli ihanaa jutella sydänystävän kanssa pitkästä aikaa <3 Meillä on kyllä tosi tiivis ja ihana suku, mikä on ihana asia ja oon siitä tosi ylpeäkin.

Tänään meen ihan viimeistään yhdeltä nukkumaan, mä lupaan ;))

Kahden viikon päästä tämän meidän nykyisen kämpän oltava tyhjä ja siisti, siis apua, sanoinko tosiaan, että kaksi viikkoa aikaa…?  Eilen sain kohtauksen, kun mietin, että mitä kaikkea on tekemättä ja mitä pitäisi ehtiä tekemään. Itkukurkussa soittelin omalle äidilleni, että tästä ei voi vaan tulla yhtään mitään… Äiti sanoi, että voi siitä ja tuleekin. “Muttakun enmäedestiedä, että minkäväriset kaakelit keittiöön tulee ja Teppo kakkas just matolle”  Hetken hyperventiloituani aloin järjestelemään asioita yksi kerrallaan, nyt olen hiukan vakuuttuneempi, että ehkä tämä voi tosiaan onnistua, EHKÄ.

Repsut pienet vaatteet on pakattu, hei on sekin jo jotain.

Niin tosiaan, välillä musta tuntuu, että just ja just saan meidän pyykit pestyä, ruuat laitettua, käytyä töissä jne. Ja 3 kertaa viikossa kipaisen sinne salillekin hengähtämään ;) Nyt pitäisi arjen pyörittämisen lisäksi ehtiä pakkamaan,remontoimaan ja tekemään nopeita (toimivia,tyylikkäitä, vaikkamitä…) päätöksiä asunnon materiaalejen ym.  suhteen. Käytännössä en ole voinut mennä tälläkään viikolla avuksi rempaamaan, vaan Miika on toiminut remonttireiskana ja mä olen hoitanut Repsua.

Homeboyt.

Yöllä herättiin jossain vaiheessa Rebekan oksennuksesta, huh… Eipä se mitään, mun aamuinen meikkiasiakas ymmärsi hajuahaitat :D

Tämä lattia me valittiin.

Mihin se menee?

Reissumiestä syömässä…

Jos ei muuta jännää, ni ainakin mulla on pirtee paituli/mekko, vai mitä??

Nyt vallitsee tämmöinen tilanne ja ihan oikeasti mun pitäisi olla laittamassa pyykkejä ja työntämässä tavaraa laatikoihin jo kiireen vilkkaa.
Hoksasitte varmaan, että täällä on hässäkkää? Kertokaa mulle miten jotkut ihmiset (lapsiperheet) pystyvät rakentamaan kokonaisen talon menettämättä järkeään lopullisesti? En voi ymmärtää, joten valaiskaa tyhmää vähän, että miten siinä voi käytännössä onnistua?

Halauksia ja hyvää viikonloppua!

-M

Arkeahan se elämä hyvin pitkällä on ja juurikin arjesta pitäisi pystyä nauttimaan, joskus se on todella helppoa ja hetkittäin vaikeampaa. Näin ainakin minun kohdallani on, tietysti mitä enemmän on vapaa-aikaa ja mitä löysemmät aikataulut on, sen stressitömämpää arkikin on.

Ajattelin laittaa muutaman kuvan meidän päivästä…

Ps. Parhaita hetkiä tänään oli, kun isompi tyttö jumppaili ympäri kämppää, kertoili niitä näitä ja pienempi tyttö yritti parhaansa mukaan taapertaa perässä lököttävät sukkikset jalassa :D (sääli ettei mulla ole tuosta kuvaa)

Siispä…

Tein mulle ja Vipsukalle pikaisesti ruokaa, sillä välin kun Rebekka oli päiväunilla. Vipsu tuli suoraan koulusta meille, joten arvelin, että hänellä on ihankamalanälkä… Ja olihan tytöllä. Ajattelin myös, että ehditään hetki jutella “isojen tyttöjen” juttuja ja syödä rauhassa, ennen kuin pienin herää…

Ruoka on lautasella, jes… Mutta sitten ennekuin ehdin maistamaankaan, niin makkarista kuului riemukas kiljaisu.

“Heräsin juuri ja haluan mieluiten olla sylissä ja syödä äidin lautaselta, miksi siis joudun tänne lattialle ja saan vain typerän muovisen perunan :D”

Jep. Kaikki ei aina mene niinkuin suunnitelee, mutta mitäpä pienistä.

Uninen rakkauspakkaus pääsi kuitenkin syliin ja sai maistella vähän mun ruokaakin.

Tietskarilla:

Sitten leikittiin ja katseltiin vähän piirrettyjä, kunnes ovi kävi. Daddy tuli paikalle ja mä liukenin salille…
Leikit taisivat silti vaan jatkua, vaikka lähdinkin. Sitten kun tulin kotiin, niin täällä oli menossa kaakaon keittelypuuhat :)

-M