Tiedättekö mitä, mulla alkaa välillä mennä maku tähän hommaan. Ensimmäistä kertaa, musta tuntuu siltä, että mua ei huvitakaan kirjoittaa tänne yhtään mitään. Ai miksi? No siksi, kun kommenttiboksista on tullut sellainen, kuin se on. Oon alkanut miettimään, että tämmönen ei välttämättä ole hyväksi Repsulle, eikä minun mielenterveydelleni. Oisiko joku keino, millä pystyisin kovettamaan itseni kaikelta arvostelulta? Tiedän, että suurin osa teistä on ihania, kannustavia ja positiivisiä ihmisiä. Pieni osa taas on sieltä ihan toisesta päästä. Silti minusta on aika todella surullista, kun jotkut menevät niin pitkälle sanomisissaan, että vetävät jopa lapseni juttuihinsa mukaan. Tämä arvostelulle altiiksi laittamisemme on oma valintani, tiedetään. Pitäisiköhän minun sitten vain jatkossa jättää tyttöni koko blogin ulkopuolelle? Kuulostaa järkevältä, mutta siinä on vain yksi ongelma. Kirjoitan usein arjestamme ja tyttö luonnollisesti kuuluu niin vahvasti joka päiväiseen elämääni, hän vaikuttaa kaikkiin tekemisiini, ajattelen häntä kaikessa, mitä ikinä teenkin.

ensimmäinen päiväni äitinä.

 

Vaikka en julkaisisikaan ilkeitä kommentteja, niin joudun silti lukemaan ne, joten se on ihan sama sitten. Ei haittaa vaikka minä itse olisin jonkun mielestä liian ruma, kaunis, laiha, lihava, iso nenäinen, itsekäs, ylimielinen, idiootti, yksinkertainen, kauhea, feikki tai mitä tahansa… Ja siinä vaiheessa, kun joku haluaa minua oikein satuttaa, niin hän ottaa tietysti tämän “lapsikortin” hiastaan. “Sääliksi käy pientä tytärtänne”, “Lapsennekaan ei ole sieltä kauneimmasta päästä”  ja mitä vielä. Se äiti, jota ei tämänkaltaiset kommentit ärsytä, käsi ylös? Vaikka osaisinkin jättää ne omaan arvoonsa, niin silti ne satuttaa. 1-vuotias lapsi ei ole vastuussa mistään minun tekemisistäni, hän on puhdas, viaton ja onneksi tietämätön kaikesta. Jätän nyt tämän asian mietintämyssyn alle hautumaan…
Entäs miten käy toiveviikolle? Se jatkuu varmaankin huomenna.

 

-Maj

 

ps. En voinut kirjoittaa mistään muusta asiasta, koska tämä on ollut mielessäni koko päivän. Toiseksi, tämmöinen minä vain olen, enemmän tunne, kuin järki-ihmisiä… Ja kolmanneksi, kirjoittaminen helpottaa oloani aina, nyt ajattelen taas jo muita juttuja.

Tänään toteutan taas yhden toiveistanne, eli vuorossa olisi kuvapostaus lyhyillä teksteillä meidän peruspäivästä. Onneksi olin vapaalla, sillä työpäivänä meillä ei ole kauheasti yhteistä aikaa Repsun kanssa, sillä työaikani on usein 10-18. Ihanaa, kun tänään sattui olemaan vieläpä niin kaunis ja aurinkoinen ilmakin, jei ;)

 

Heräiltiin kahdeksan aikoihin, tehtiin aamupesut ja päästettiin yhdessä Töppö ulkoilemaan…

Sitten keiteltiin puurot ja pakattiin vähän tavaroita mukaan rantsulle.

+25 ja rantsua kohti, mars! Kassiin pakattiin ruokaa, vaihtovaatteita, vaippoja, tutteja ja rantajuttuja!

Rebekka sai pikkuisesta tytöstä loistokamun ja mä seurailin vesileikkejä viltiltä.

Kilautettiin Olli meidän seuraksi :) Myös Miika kävi tuomassa meille vähän evästä, mutta sillä oli kiirus takaisin töihin…

Rebsu otti varjossa pikku unet.  Kun tyttö heräsi unilta, niin me päätettiin lähteä vähän avustamaan Rebekan kummeja terassin kunnostus puuhissa ;)

Kamat odottelivat nurtsilla… Eikös olekin Jenikalla aika söpö yrttilaatikko?

Kummisetä <3 Repsu osaa muuten sanoa, että “vettä” ja niin, arvatkaapa mikä oli päivän sana…

VETTÄ, VETTÄ!

Aletaaks lakkaan?

Jeba!? Todellisuudessa homma meni niin, että me passitettiin pojat ruokakauppaan ja tytöt ottivat sillä välin aurinkoa :D Sitten laitettiin pojille pensselit käteen ja mentiin tyttöporukalla kokkailemaan päivällistä kaikille!

 

Työnjako oli kyllä kaikinpuolin onnistunut mielestäni…

Miika ja Teppokin ehtivät sopivasti syömään.

“Vettä, oho, oho, vettä…”

Ruokalevolla me saatiin kuningasidea, että lähetään kaupunkiin hakeen mun kaverin lapselle synttärilahjaa ja samalla pyöriin vähän alennusmyynteihin. Osa ideaa oli, että lähetään ilman mitään ehostuksia. Eli likaisella tukalla ja meikittömällä naamalla, jepjep, tosi kuningasidea :D

Rebekka jäi iskän ja poikien kanssa…

Jenika löysi mulle takin alesta, saman takin hän oli jo löytänyt itselleen pari viikkoa sitten, nyt me ollaan siis samikset!  Shoppailureissu vähän venähti ja kello näytti yli yhdeksää, kun hurautettiin meidän pihaan. Miika oli keitellyt iltapuurot ja laittanut Rebekan jo nukkumaan. J nappasi yhdet eilisistä shortseista itselleen, jonka jälkeen toivotettiin hyvät yöt…

 

Ja nyt olenkin tässä näpyttelemässä teille tätä postausta. Toiset tuolla nukkua tuhisee ja liityn itsekin mahdollisimman pian heidän seuraan…

 

-Maj

Vaatejuttuja on usein toivottu, enkä ole varmaan koskaan tehnyt yhtäkään. Niin, miksiköhän… Mä en todellakaan ole mikään tyyliguru, vaatekaappini koostuu joka puolelta haalituista vaatekappaleista, joista harvoja voi yhdistää keskenään, että ehkä siksi. Voinhan silti aina kertoa, että minkälaisia vaatteita omista ja mistä pidän, vai mitä? Ei kai omasta tyylistä kertoaakseen tarvitse olla mikään aivan mieletön tyylilyyli?

 

Sitten asiaan! Mä omistan muutamia pareja shortseja ja pukeudun melkein aina niihin, sään salliessa ja välillä silloinkin, kun sää ei todellakaan salli. Olen aina tykännyt shortseista, ne on vaan niin helpot ja rennot. Reisieni paksuus on vaihdellut, mutta shortsit ovat aina pysyneet :D

Ylärivissä: Zara, Spirit Store, GT Keskellä: GT, Selected, Vila x 2 Alhalla: Zara, Object ja Dr. Denim
Tällä hetkellä mun lempparit on nuo Dr.Denimit, Selectedit ja ekat Zaran shortsit :)

Himashortseja, hakusessa olisi jotkut neonväriset, niin, että näyn “kirkolta kotia” ….

Sitten olisi Volcom, H&M, Paradise, H&M, Paradise ja Veromoda. Haluaisin päästä kaikista eroon, väärän kokoisia tai väärän mallisia…

Löysin jostain arkistojen kätköistä muutaman shortsikuvan, aika sporttisia ja osa aika vanhoja, mutta kuitenkin…

Puuman sporttishoret, edelleen käytössä muuten!

Miika pakotti mua heittämään nuo kivat pinkit mökkishortsit roskiin? En tajua… :D

Ah, niin ED HARDY…!

Matkalla uimaan!

Massukka :D

Tämä kuva on otettu muutama viikko sitten, käytän usein noiden shortsien kanssa jotain kivasti laskeutuvaa ja väljää paitaa.

Nytkin on shortsit jalassa kuulkaas, tulin just uimasta!

 

Joo, naurakaan pois vaan, ehkä tää onkin eka ja vika osa tätä mun “vaatekaappini”-sarjaa :D

 

-Maj

ps. Kiitos toiveista, laittakaa niitä vaan tulemaan, sillä toteutan joka päivä yhden. Osa teidän ehdottamista aiheista oli mielestäni vähän liian henkilökohtaisia, mutta katsotaan, mitä minä keksin!