Millainen ystävä minä olen? Millaisia ystäviä minulla on? No parhaita tietenkin. Vaikeampaa onkin kertoa, että minkälainen ystävä minä olen, siksi kysyinkin niiltä, jotka tietävät paremmin…

Näin he vastailivat…

No ekana tulee mielee aito, sydämelline ja vähä sählä :D

Maj on lämmin, hyväntuulinen, avulias ja ainavalmisolkapää ystävänä. Majlla riittää elämässään vipinää mutta vaalii aina aikaa ystävilleen. Maj on minulle luotettava ja tärkeä ystävä.

Majhin pystyn luottaan täysin.  Hän tosi on kiltti ja antelias ja koittaa ottaa aina toiset huomioon. Maj Osaa olla joskus aika piikikäs ja välistä vähän höntti ja saattaa möläyttää joskus asioita ennen ku ajattelee pidemmälle.

Maj on järjestelmällinen, aikaansaava, myötätuntoinen, uhrautuvainen ja monissa tilanteissa pikkumaisten ihmisten yläpuolella, vaikuttamatta silti ylimieliseltä. Maj on myös sekopää, ilkimys ja jekkuilija! Ystävänä Maj on herkkä huomaamaan, kun asiat ovat vähän huonosti, vaikka sen yrittäisi kuinka taitavasti piilottaa. Vaikka me ei usein nähdäkään, voidaan silti rauhassa vain möllöttää sohvalla ilman stressiä “tekemättömyydestä”. Maj on ystävä, jollaisen toivoisin jokaiselle, mutta jota en itseltäni antaisi tai päästäisi koskaan pois.

Parasta Majssa on, että hän ei kuitenkaan oo vuosien varrella muuttunu mun mielestä persoonana, vaan on edelleen samanlainen.

Maj huomaa toisissa hyvät puolet ja on aika suora… Rohkea kokeilemaan uutta, innostuu helposti ja on myöskin vähän tohelo.:) sillai hyvällä tapaa, tekevälle sattuu aina :D

 

Tekstit ja kuvat eivät sitten mätsää. Minttu, Mari, Saara, Emilia ja muutama muu, voitte käydä kirjoittamassa tuonne kommenttiboksiin suorat sanat, koska ette tähän ehtineet :D

Niin tuota…….. taisivat tytöt vähän kaunistella asioita. Ne olivat unohtaneet ihan täysin sen kiukuttelevan Majn, joka hakkaa nyrkeillä lattiaa, kun ei saa omaa tahtoansa läpi :D Yhden asian ystävistäni haluaisin sanoa, he ovat kaikki mielettömiä persoonia, kauniita ja rohkeita naisia, jotka uskaltavat olla sellaisia, kuin oikeasti ovat! Minä arvostan ja rakastan heitä <3 Välillä sitä miettii, että miten juuri minulla on näin mahtavia ystäviä…

Tässä postauksessa ei nyt ollut kaikista ystävistäni kuvia, mutta tiedän, että kukaan kamuistani ei pahoita mieltään :)

-Maj

Mulla oli tänään vapaapäivä töistä, joten Rebekkakin piti vapaata päiväkodista. Tyttö muuten viihtyy hyvin hoidossa, aamulla hän on innokkaana lähdössä ja jää iloisena sinne vilkuttelemaan… Meillä ei tänään ollut mitään varsinaista ohjelmaa, hoidettiin muutamiat pakollisia asioita kaupungilla, käytiin kahvilla, nähtiin ystäviä… Tavattiin myös muutamia blogin lukijoita, terkkuja vaan sinnepäin!

Odoteltiin meidän kamuja kukkakaupalla…

‘

Mulla oli päällä maailman mukavin, mutta ei ehkä mikään imartelevin mekko (Marc O’Polo).

Oletteko ikinä asioineet Tuomiokirkonkadulla Anteron kukassa?

Jos ette, niin voin suositella :)

Siellä oli kukkien lisäksi myynnissä kaikkea pientä kivaa, osa niistä  on liikkeessä tehtyjä.

Nallukat <3

Voitte arvata kuka oli innolla kilistelemässä kaikkea, kuinkahan monta kertaa ehdit sanoa, että ei siihen saa koskea, ethän ota sitä jne… :D

Taidan itse ainakin poiketa täällä, kun tulee tarvetta kukille, voisin ehkä samalla saada muutaman vinkin niiden hoitamisen suhteen, haha…

Mumi. Ensimmäinen tärkeä unikaveri <3 Miksiköhän se köllöttelee asfaltilla?

Sitten olikin aika jo jatkaa matkaa. Syömään siis…

Poikettiin vielä myöhemmin Carlingsissa moikkaamassa Nataa. Mumi halusi tietenkin yhteiskuvaan :D

Vähän ujostutti aluksi, liikkeessä kuului niin outoa musaakin.

“Mut Nata, me voidaan olla kavereita jos saan kattoa tätä”

Huomenna mua kutsuu työt ja Repsua päiväkoti, mutta ei se mitään me ollaan päästy jo ihan kivasti arkeen ja rutiineihin kiinni, mutta on ne vapaapäivät tietysti silti aina ihania <3

-Maj

Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen! On kiva tietää, että siellä on niin paljon ihania ja vilpittömän ystävällisiä ihmisiä. Yllätyin, moni teistä on lukenut blogiani ihan alusta saakka ja viihtyy edelleen seurassani. Tässä vaiheessa ajattelin tehdä pitkästä aikaa kysely-postauksen, sillä en aina ehdi vastata kaikkiin kommenttiboksissa oleviin kysymyksiinne. Heti mieleeni tulee pari kysymystä, mihin minun oli tarkoitus vastata “ihan kohta” ja sitten se on vain kiireessä jäänyt, anteeksi tästä. No mutta, nyt olisi mahdollisuus kysyä uudelleen, vastaan parhaani mukaan, mutta ymmärrättehän, että kaikkein henkilökohtaisimpiin kysymyksiin en välttämättä halua vastata :)

Nyt niitä kysymyksiä!

-Maj

ps. Terkkuja Helsingistä ja sohvalla makaavalta Sapelta, joka kiukkuisena pelaa yatzya iPhonella :D

Selailin tänään vanhaa blogiani, joka siis on näkyvissä vain itselleni. Välillä nauratti, välillä itketti ja joo, välillä en tiennyt itkisinkö vai nauraisnko omille jutuilleni :D Olen aloittanut Magicpoksin tai oikeastaan Magicboxxin kirjoittamisen toukokuussa 2009. Miten paljon voi ihmiselle tapahtua niinkin lyhyessä ajassa ja miten paljon voikaan ihminen muuttua (kaikella tapaa) niin nopeasti? Joskus tekisi mieli avata vanha Magicboxx teillekin hetkeksi, mutta en kuitenkaan voi tehdä sitä… Kuvittelin kuitekin silloin kirjoittavani blogia neljälle ihmiselle, äidilleni, siskolleni, kämppikselleni ja Sapelle, enkä tosiaankaan voinut pienessä mielessänikään kuvitella, että sitä lukisi yli 100 ihmistä, joten tekstikin on sen mukaista. Laitan kuitenkin muutamia kuvia tänne, jos ei muuta, niin omaksi ilokseni :)

“Tamperepäivä-postaus.”

Pori Jazzeilta, tein tosi kattavan postauksen koko reissusta ja siihen tuli yhteensä kolme kommenttia, joista yksi oli tämä : Olipa teillä toimintarikas viikonloppu!
“Oli kiva lueskella, aivan ku olisin mukana ollu. Laita mammalle heti kuva uusista hiuksistasi. Mukavaa viikkoa, minulla viimeinen lomaviikko. Lähden huomenna 28km vaellukselle Kalajoenlle.
Moiskis!!!! mammma”

Juhannus ja Mauno <3

Nuoripari Maj ja Miika Brasiliassa :D

Kankaanpään asuntoni, jonka jaoin rakkaan Miss Hulkin kanssa, voi  miten tuli ikävä häntä :”>

Rempattiin meidän vuokrakämppää tunteella vuonna 2009…

Raskauspahoinvoinnista kärsivä Majskis…

Rebsukka masussa, jouluna 2009.

Koirulit ja minä Ylivieskassa…

Teppo oli hetken vielä meidän perheen ainoa “vauva”…

Me ei todellakaan osattu puoliksikaan arvata, miten paljon elämämme tulisi kohta muuttumaan…

Syntyis jo?

<3

Kuinka moni siellä on seurannut blogiani 2009 vuodesta saakka? Tuliko teillä mitään juttuja näistä kuvista mieleen? Kertokaa ihmeessä, jos muistatte jotain vanhoja postauksia tai jos ne ovat herättäneet teissä jotain fiiliksiä, olisi hauska kuulla… Tai minkälainen elämäntilanne teillä on tuolloin ollut? Haluaisin vielä sanoa, että mun blogilla on kuitenkin maailman parhaat lukijat, iso kiitos teille kaikesta <3

-Maj