Päivä ystävän seurassa, lapset huitelee omiaan leikkihuoneessa, me kokkaillaan vuorotellen keittiössä. “Ai niin se mozzarella unohtu…”. “Toin samalla myös kermaa kahviin”. Arjen luksusta. Ei kiirettä mihinkään. Kaikilla on kivaa, sitä tavallista touhua. Välillä joku lapsista tulee kertomaan, että nyt ei leikki oikein onnistu. Seuraavaksi kuulemme hillitöntä naurua. Voisinkohan sanoa, että omat ystäväni ovat arjen “hengenpelastajia”. Voin ottaa puhelimen käteen ja soittaa, kun tuntuu, että en kestää enää hetkeäkään tätä rulianssia. Olen itsekin valmis kuuntelemaan ystäviä niin hyvissä, kuin huonommissakin hetkissä. Minä koitan ymmärtää ja he ymmärtävät kyllä minua. “Menestyksessä ystävät tuntevat meidät, vastoinkäymisissä me tunnemme ystävämme.” Välitän ihan yhtä paljon myös niistä ystävistäni, joilla on erilainen elämäntilanne, he palauttavat tarpeentullen minut tästä lapsentäyteisestä tilanteestani välillä maanpinnalle, tiedättekö? Olette rakkaita kaikki <3
Eilinen oli kuitenkin todella kiva, mukava ja onnistunut päivä, joten haluan jakaa muutamia kuvia teidän kanssanne <3

Rebekka huuteli ikkunasta ystäviänsä, tulkaa jo. Tunnin hän odotteli tuijotellen ikkunasta sinnikkäästi, vaikka yritin kertoa, että vielä hetki menee…

Hoidettiin ensin lasten ruokailut alta pois ja sitten oli meidän vuoro, ai että. Kunnia Suikalle tuosta mozzarella/tomaatti-hässäkästä ja pestopatongeista. Ja vielä Kokistakin <3 Meillä tuli mieleen eräs yhteinen ystävämme joka ei juo kahvia, ei useimmiten välitä teestäkään, vaan nauttii viinilasista limpparia. Tunnistatko itsesi? :D

Kolmikko touhuissaan.

:D EN kestä! Pikkumies yrittää olla leikkeissä mukana.

Iloisia lapsia. Onnellisia aikuisia. Siitä on hyvä päivä tehty.
Nooa-poika jäi vielä koko illaksi Rebekan kanssa leikkimään. He kävelivät käsikädessä rappuja. Illalla Ulkona oli jo pimeää ja Rebekkaa alkoi pelottamaan. Nooa lupasi näyttää möröille karateliikkeitä, ei olisi mitään hätää. Ne kaksi olivat aika liikkiksiä :”)
-Maj