Tänään olen ollut aika monta tuntia kaupungilla, hoidellut asioita ja roikkunut muuten vain, parilla eri kokoonpanolla. Perheen kanssa päätettiin aloittaa viikonloppu herkuttelemalla, mitenkäs muuten? Samppa 1-vee syö munkkia kuin vanhakin tekijä, hups…

 

Minttujätski sävysävyyn paidan kanssa.

 

Olin tiukkiksena Rebekalle kaupungilla ryntäilemisestä ja pikkuveljen tönimisestä. Sovittiin, että sellaista ei saa tehdä…

 

Ja tönimiskielto loppuikin sitten tytön mielestä kotipihalla.

 

Jep, “sisarrusrakkautta” ja rakentavia keskusteluja. Meidän lapset ovat tällä viikolla näyttäneet ne kaikkein kaameimmat puolensa, nyt on se hetki varmaan kun he testaavat kuinka pitkälle mamman (muutenkin turhan lyhyet) hermot riittävät. Mun puolesta sellainen testaaminen ei olisi ihan välttämätöntä, mutta tuskimpa tämä kinaaminen/riitely lasten kasvaessa yhtään vähenee, pahoinpelkään päinvastoin :D

ps. Kuvissa Vero Modalta saatu nahkatakki, jonka Elisa minulle stailauspalvelussa valikoi! Muistuttelen, että stailauspalvelu-tarjoukset ovat voimassa toukokuun ajan. Kannattaa kokeilla, ajan voi varata käymällä tai soittamalla (keskustaan, Veskaan tai Ideaparkkiin), se ei maksa mitään, eikä velvoita ostamaan. Mä ainaskin sain tosi hyviä idiksiä, oon innoissani tuosta takista ja sen yhdistämisestä monenlaisiin asuihin, kiitos vaan vinkeistä keskustan Vertsuun!

-Maj

 

 

Aamupalaa, puistoilua, kerhoilua, lounasta, päikkäreitä, välipalaa… Sitähän me täällä hommaillaan useimmiten. Sotkitaan ja siivotaan vuorotellen, opitaan jotain uutta joka päivä. Samuel osaa laittaa pyöreät palikat leikkilaatikon oikeasta reiästä läpi ja Rebe on oppinut piirtämään hienoja ukkeleita, joilla on maireat hymyt. Pyöritään lasten kanssa kotona ja törmäillään toisiimme, välillä päivät tuntuu menevän kuin siivillä ja toisinaan on vähän raskaampaa, niin kuin varmasti kaikilla muillakin.

Miikakin kotiutui myöhään eilen Saksasta onnellisena ja vähän väsyneenä. Rebekka kömpi tänään viimeisenä ylös sängystä ja totesi “isäkö lähti jo töihin? Höh, taas sitä joutuu ikävöimään”… Voi toista :D Ens viikolla onneksi päästään kaikki yhdessä lomalle ja toivottavasti sillä aikaa tänne on tullut täysi kesä?!?

 

Ja sitten kun lastenhuoneessa alkaa näyttää siltä kuin pommi olisi räjähtänyt niin siirrytään olkkariin jatkamaan hommia!

 

Ajateltiin kaivaa pakasteesta mummun leipomia sämpylöitä välipalaksi ja ehkä myös vähän valkosuklaajätskiä kaveriksi. Onhan nyt sentään vapun aatto, vaikka vettä sataa!

 

-Maj

 

Multa ei välillä saa suunvuoroa kun puhua pölpötän niin paljon. Soittelen ystävilleni ihan vain kertoakseni jonkun hassun jutun mitä mulle on juuri sattunut, tiputtelen, kompastelen, jännitän ja sählään. Olen puhelias, hölmö, sekoilen sanoissani ja tunteilen ystävieni seurassa. Silloin kun avaan kotini oven ystävilleni, olen juuri sellainen kuin satun olemaan, tiedättekös? Hiukset sutturalla ja verkkarit jalassa, iloisena tai surullisena. Sanon suoraan jos kaikki ei ole hyvin ja paatostan avoimesti omat vaikeuteni ystävien niskaan, mutta toki olen valmis kuuntelemaan heitä mistä tahansa aiheesta ja teen kaiken voitavani heitä auttaakseni. Kaikki ystäväni tietävät tämän ja paljon muutakin minusta. En silti sanoisi ystävystyväni helposti, en tiedä miksi. Ehkä kun aikani on tässä elämänvaiheessa rajallista ja joskus tuntuu, että omia ystäviä tulee nähtyä ihan liian harvoin. Blogin kautta olen kuitenkin tavannut mahtavia naisia, joista osasta on tullut ystäviäni.

En tiedä koska se raja ylittyy, tiedättekös, tarkoitan kun tutusta tulee ystävä? Minulle varmaan juurikin siinä vaiheessa, kun voin olla mansikkatahrat suupielissä oma itseni, avata toiselle oven tänne kotiini (sellaisena kuin se sattuu olemaan) ja mikä tärkeintä voin luottaa toiseen. 

 

 

Tulipa tämä kaikki vaan mieleen, kun sain tänään Idan tänne meille kylään. Puhua pölpötettiin, juotiin paljon kahvia ja naurettiin meidän lasten meiningille. Idaan olen tutustunut bloggamisen ansiosta hitaasti ja varmasti, ihan pikku hiljaa huomaamatta. Ensimmäisillä kohtaamisilla me ei varmaan edes puhuttu toisillemme. Rebekan mielestä Ida on kaunis ja kiva, hän haluaisin mennä Idalle kylään yksin :D Oikeassahan tyttö onkin, Ida on kaunis, kiva ja paljon paljon muuta. Ystävyys ei muuten katso ikää, ulkonäköä tai elämäntilannetta. On se ystävyys ihmeellinen juttu, yksi tärkeimpiä asioita elämässä. Tämän tekstin myötä isoja rutistuksia teille ystäväni, meidän pitäisi kiirellisistä aikatauluistamme huolimatta järjestää enemmän yhteistä aikaa <3 En pärjäisi ilman teitä.

 

-Maj

 

Tänään kävin hakemassa ystäväni kyytiin ja lähdimme pyörährämään kaupungilla, tarkoituksena vaihtaa kuulumisia ja lounastaa. Tosin hoidin myös pari muutakin juttua siinä samalla. Ja kahvia, sitä tarvitsin ehkä eniten, väsymys eilisen härdellistä tuntuu edelleen. Oikeastaan nyt se vasta tuntuukin :D

 

Liikenteeseen lähdössä! Korkkarilenkkarit, raitahame ja rönttäinen parka päälläni.

 

Tässä näytänkin vähän väsähtäneeltä, mitäköhän ajattelen? Haaveilen varmaan pehmeästä tyynystä ja päikkäreistä :D

 

Hymyä huuleen, ihana päästä hetkeksi kaupungille ystävän seuraan :) Ihanan ryhdikäs Maj! ;D Piristystä asuun tuo kirkas kynsilakka ja jos olisin yhtään rohkeampi, niin käyttäisin myös raikkaan väristä huulipunaa.

 

Möö!

 

Salaattilounas Bistro Venlassa, maistui.

 

  

Myöhemmin kahvilla, kaikki energiat nollissa. Ja pieni hedari päällä.

 

Nyt menen pakkailemaan koko perheen reissukamat pohjoisen lomaa varten, taas loma, ihanaa ja ainahan se ttarpeesee tulee… vaikka edellisestäkään ei kauaa ole.  Jos vain kaikelta touhuamiseltani ehdin, niin tulen vielä kirjoittelemaan illalla, että mikä kiva juttu mua odottaa huhtikuussa!

 

-Maj