Mitäs sitä tulikaan tällä kertaa ostettua ruokakaupasta? No huhhuh, pyörä! Kolmipyörä ostettiin Rebekalle, kun hän ei ole vielä oikein hoksannut tuota pyöräilyn iloa, mutta ehkä se on vain harjoituksen puutetta? Ajateltiin, että menopeli siirtyy kätevästi seuraavana kesänä pikkuveljelle, kun sisko saa kunnollisen pyörän. Miika ja Rebekka kävivät testailemassa 12-tuumaisia polkypyöriä, mutta totesivat yhdessä myyjän kanssa niiden olevan vielä vähän liian isoja, ainakin vielä hetken aikaa.
Kaikki osat tallessa, paitsi kokoamisohjeet? :D
Kahden ahkeran assistentin avulla siitä kuitenkin tuli (ilman ohjeitakin) ihan pyörän näköinen kapistus. Voi, olisittepa nähneet Samuelin ilmeen kun hän tajusi, että hänellä ei 0le yksinoikeutta pyörään! Korvia vihlova huuto kajahti ilmoille ja pää panui lattiaan.
MINUN PYÖRÄ!
Lopuksi ukkeli pääsi kököttämään siskon avustuksella satulaan, siinä hän istui ja virnisteli tyytyväisenä hassu hammasrivistö välkkyen, kyynelten vielä kimaltaessa poskilla.
Samuel, tuo jalkojansa pyörän selässä huolettomasti heilutteleva tyyppi selvisi taas VOITTAJANA ja siinä uskossa, että nimenomaan hänestä tuli uuden pyörän ylpeä omistaja!
Nyt vaan toivotaan kauniita pyöräilykelejä ja paljon kärsivällisyyttä polkuharjoituksiin ^__^
-Maj




























